Ensi kertaa kuullen tuo kuussa, ja myös maasta näkyvä ilmiö kuulostaa vähän keksityltä. Siksi sitä kuitenkin kutsutaan, ja on aika hyvinkin näkyvissä paljain silmin kuun ollessa sirppimäinen. Sirppimäisenä kuu on aina aurinkoa lähellä, joko uudenkuun jälkeen tai sitä ennen. Siksi maatamon hyvin nähdessä, yleensä aina aurinko on juuri laskenut tai aamu sarastaa.
Maatamo vastaa maassa olevaa kuutamoa, ja on siis maasta kuuhun heijastunutta auringonvaloa kuun pimeälle yöalueelle.
Pienellä kuun ylivalotuksella tuon maatamon saa kuvaan.
Kuussa astronauteilla on käytännössä mahdollista nähdä tähtiä vain yöpuolella, vaikka päiväpuolellakin niitä voisi nähdä. Päiväpuolella, jossa kaikki 12 astronauttia kävivät, on ilmakehän puutteen vuoksi käytettävä tummaa tai peilimäistä valolta ja UV:ltä suodattavaa kalvoa kypärän visiirissä. Ilman tummaa valoa suodattavaa visiiriä tähdet kuitenkin näkyisivät kuussa päivällä auringon läheisyydessäkin, koska ilmakehän valoa siroava vaikutus puuttuu, niin taivas on täysin musta.
Vaikka kuun pinta on harmaan pölyn peitossa ja taivas siis kauttaaltaan musta, on auringon valon heijastavuus joka suunnalla niin voimakasta, että astronauttien kameroissakin oli käytettävä aina lyhyttä suljinaikaa. Siksi kuumatkoilta ei ole yhtään kuvaa, jossa näkyisi tähtiä.
Yöpuolella maatamolla sen sijaan olisi hienoa. Taivas aina selkeä, tähtikirkas, ja maapallo paistaa taivaalla sinisenä pilvineen ja kaikkine kuun vaiheineen, tosin neljä kertaa suurempana kuin mitä me kuun näemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti