Taivaalla näkyy usein pilvien tekemiä säteitä/varjoja, kun
Aurinko paistaa pilven takaa. Yleisesti puhutaan hämäränsäteistä, kun kyseessä on auringonvaloa
varjostavat pilvet. Hämäränsäteet ovat sitä näyttävämmät, mitä alempana Aurinko on
koska taivas on silloin jo hieman tummunut. Kun Auringonvalon edessä on hieman harsopilveä,
tulevat pilvien heittämät varjot/säteet vielä paremmin näkyviin.
Parhaimmillaan hämäränsäteet voivat ylittyä koko taivaankannen yli,
yhdistyen Auringon vastakkaisella puolella. Todellisuudessa pilvien heittämät
varjot ovat yhdensuuntaisia, mutta perspektiivi-ilmiö saa ne näyttämään
viuhkalta. Ilmiö on sama kuin katsoisi ratakiskoja: ne näyttävän tulevan
yhdestä pisteestä, kulkien sivulta, ja päättyen jälleen yhteen pisteeseen.
Auringon tapauksessa varjot ovat väistämättä yhdensuuntaisia, sillä Aurinko paistaa todella kaukaa, ja pilvet ovat
tavallaan aivan lähellä katsojaa.
Samaa ilmiötä käytetään hyväksi usein elokuvissa, kun
sumuisessa illassa valaistaan kirkkaalla lampulla takaapäin ihmisiä. Kirkas
valo ja ihmisten (sekä myös puiden) varjot antavat kuvaan näyttävän efektin.
...Tuli oltua pitkä aika poissa blogin päivittämisestä.
Mielessä kävi jo koko blogin lopettaminen, enkä ole juurikaan käynyt muiden
sivuilla katsomassa.
Kyseessä oli pieni väsyminen blogin pitämiseen ja uusien
kuvien ottamiseen. Olen ottanut lähes
kaikki kuvat suhteellisen pienellä alueella länsisuomessa, ja uusia maisemia ei
oikein enää löytynyt. Olen kuitenkin jatkanut kuvaamista, mutta hieman
vähemmän.
Toinen syy oli kuvaustekniikan jatkuva, sanoisinko turhan nopeasti
kiihtyvä kuvankäsittelyn kehittyminen. Kuvien tekninen käsittely on mielestäni sinänsä
ihan hyvä asia, sillä saa monesti säädettyä kuvia vastaamaan lähes todellista,
paikan päällä vastaavaa tilannetta kaikkine sävyineen. Muu tekninen
manipulaatio onkin jo sitten toinen juttu. Olen ehkä vähän vanhan aikainen.
Aikanaan kun on paljon kuvannut filmille, tämä kuvankäsittely ei oikein sinänsä
innosta. Kuvaustekniikkaa tuli aikanaan kehiteltyä pelkkää kameraa ja eri filmimejä
käyttäen. Nykyään kun katselee valokuvia, ei oikein tiedä ovatko ne todellisia
vai ei. Tarkoitan kuvamanipulaatiota, en kuvankäsittelyä, jotka ovat mielestäni
aivan eri asia. Kun vielä miettii, mitä jo muutama vuosi tuo tullessaan, ei
oikein tiedä mitä ajattelisi. No, tekninen kehitys kulkee eteenpäin
vääjäämättä.
Tässä blogissa olevat kuvat ovat myös tietyssä mielessä
"käsiteltyjä", eihän digitaalikuvia voi muuten tuottaakaan. Kuvan
"käsittelee" joko kamerassa oleva kuvankäsittelyohjelma tai sitten
kuvaaja tietokoneellaan.
Olen kuitenkin pyrkinyt saamaan kuviin saman tunnelman kuin
mitä kuvaushetkellä oli. Se on ollut ja tulee olemaan tämän blogin se punainen
lanka. Säätäminen on ollut usein hankalaa, koska suurimmassa osassa kuvia on
laajaa tasaista "liukuväriä", eli aivan tasaista pintaa, jonka sävyt
muuttuvat huomaamattomasti. Kuvat itselläni koneella ovat ongelmattomia, mutta
blogiin laitettuna, pieniresoluutioiseksi jpeg:iksi muutettuna tuo omat
ongelmansa. Olen hankkinut Lightroon ohjelmiston, ja sen ominaisuudet ovat
huomattavasti paremmat kuin vanhan Adobe Elementsin.
Kelit ovat olleet sateisia ja tuulisia. Pitäisiköhän ensi
talvena tehdä taas Lapinreissu?
Paluu kuvasivulle
Paluu kuvasivulle
Hei vaan pitkästä aikaa...
VastaaPoistaOlin jo kovasti huolissani...!
Nohhh. hienoa että olet taas 'puikoissa' ja mukana.
Olen samaa mieltä kuvista ja niiden käsittelystä.
En muistakkaan koska olen ns. alkuperäisen kuvan nähnyt saati sitten itse valmistanut.
Jo kamera tekee oman mielensä mukaan jos ei ole tarkkana.
Väsymystä... väsymystä... sitä on mulla kovasti. Menee kohta aivan mahottomaksi.
Kuvat ovat mitä sattuu ja sitten 'jorina' - melkein voin sanoa höpötystä...
Ei ole kohdaltani mikään ihme - päivittäin olen 'jorinan' pistänyt maailmalle.
Nyt on vielä tuo kaamos-väsymys painamassa päälle.
Siitä huolimatta pidämme lippua korkealla.
Hyvää jatkoa ja eteenpäin katse hotisonttiin...
Terve Eko!
VastaaPoistaItsekin vähän väsähdin tähän tekniikan mielettömään kehitykseen. Filmiajalla oli omat hyvät puolensa. Kun kamera oli valotuksensa tehnyt, se oli sitten siinä, ja oli jännittävää hakea filmi kehittämöstä, paitsi tietysti musvavalkoisten kohdalla, jolloin alkoi pimiötyöskentely.
Lippu korkealla silti mennään ja katsotaan horisontiin ,, ja hyvää jatkoa myös sinulle.
Tervetuloa takaisin, monesti olenkin kuviasi kaipaillut.
VastaaPoistaSamoilla aatoksilla mennään.
Hienoa, että olet palannut kuvioihin. Sitkeästi pidin blogiasi sivupalkissani ja odotus palkittiin.
VastaaPoistaHmm, nykyisin kuvien todellisuus on epätodellista, jos kohta myös todellinen muuttuu käsittelyllä usein epätodelliseksi. Digiaika toi tosiaan melkoisen muutoksen kuvaamiseen. Ennen mietittiin kuvaa etukäteen melkoisesti, valotusaikoja jne., nykyisin suuri osa ihmisistä vain näpsii kuvia huvikseen ja täyttää sosiaalisen median tuotoksillaan. Onneksi taitajan tuntee edelleen "käsialastaan", digiaika tai ei...:)
Hei Tiitsa ja kiitoksia kovasti!
VastaaPoistaPitsit sekaisin: Tuo digiajan kuvanpaljous ja kuvien käsittely sai minunkin pitämään aika pitkän tauon. Mietin paljon juuri mainitsemisia asioita, miten ennen kuvattiin, ja kuinka paljon käytettiin aikaa itse kuvaamiseen. Nyt tuli lisää aikaa kuvien käsittelemiseen, pienikin muutos käsittelyssä saa kuvan muuttumaan aika paljon. Tuntui, ettei tullut koskaan valmista. Ja vaikka olisi käyttänyt aikaa ja vaivaa kuvan ottamiseen, monet ajattelevat herkästi, että se on kuitenkin "photoshopattu".
Itse kuitenkin kuvaan tässä blogissa "vanhalla" tavalla ja pyrin käsittelemään kuvat vain siten kuin koin maiseman kuvaushetkellä. Nykyisillä välineillä saa kuitenkin kuviin herkemmin juuri sen tunnelman, kuin mitä kuvatessa kuvaan pyrkii saamaan .Se etu digiajassa on.