31.1.2011

Pohjoisen muistoja

Matkani jatkui pitkin jäämerentietä ja ilta alkaa kääntyä kohti yötä, vaikka kello on vasta myöhäisellä iltapäivällä. Sininen aika väistyy vähitellen ja Kuun valo alkaa vaikuttaa maisemaan. Korkealle noustuaan kuu valaisi koko ympäristön valkeaksi, niin kirkkaaksi, että kirjaa olisi sen valossa pystynyt lukemaan. Taivaan sininen valo, jonka värjää koko maiseman, tummuu yöksi, mutta todella hitaasti.




Tämä paikka, josta kuva on otettu olisi ollut mahtava paikka yöpyä. Paikka olisi ollut muuten erinomainen revontulikuvaukselle, mutta suunta on itään. Pohjoisen suuntaa, jossa revontulet pääasiassa alkavat ’näytelmänsä’, oli korkeamman tunturin peitossa ja autotie kulki sen reunalla. Päätin siis jatkaa matkaa.







Matkalla näin paljon pieniä kyliä vuorten juurella.


Olin jo matkannut aika pitkän matkan Altasta, tai oikeastaan sen lähistöltä, sillä Altan keskustaan en mennyt.





Lahden takana Altan keskustaa.




Vene poijussa Altan lähistöllä.


Käänsin Lakselvin kohdalta, joka oli myös yllättävän iso keskus kohti Suomea, ja aloin nousta taas korkealle tunturiin.


Tunturiin noustessa alkoi pakkanen jälleen kohota ja myös kosteus lisääntyä. Kosteus oli käytännössä jääkidepilveä, sillä kovalla pakkasella ei ole vesihöyryä. Näky ympärillä oli hienoa. Sinisen harsomaista usvaa joka puolella. Pysähdyin kuvaamaan monta kertaa, mutta kuvista ei saa oikein käsitystä olosuhteista. Yhdessä kohtaa ilma vähän selkeni. Otin valokuvia, ja hauskin yksityiskohta kuvatessa oli, että jalkineet jäätyivät joka askeleella tiehen kiinni, pitäen melkoista napsunaa kävellessä.






Kuva paikasta, jossa ilma vähän selkeni ja näkyvyys parani.


Jatkoin matkaa Suomen puolelle ja ajoin aina Inariin saakka, ja yövyin keskustan pysäköintipaikalla Inarinjärven vieressä. Inarissa näin ensimmäiset vähän paremmat revontulet, mutta en ollut tietenkään ’kuvauspaikalla’, ja revontulet kestivät vain vähän aikaa. 








Ajattelin viettää myös seuraavan yön Inarissa revontulien toivossa, mutta sitten iltapäivällä alkoi pilvistyä ja siten päätin lähteä kotiin. 





9 kommenttia:

  1. Katselin nuo edellä olevat kuvat isoina. On ne mahtavia. Mitä isompana ne näkee sitä enemmän niistä tulee esiin yksityiskohtia.
    Kyllä niitä ihailla kelpaa.
    Kun vielä tiedän kuinka kovan työn takana ne olivat - olen aivan mykistynyt...!
    Monikaan ei tiedä kuinka monen mutkan ja matkan takaa olet nämä kuvat hakenut.
    Kyllä olet kuvasi ansainnut. *Sisu-Mitalin* ja 'Kymmenen-Pistettä' saat minulta ilman muuta...!

    VastaaPoista
  2. Muutin nämä kuvat isoiksi, kun ne liittyvät niin suoraan tuohon matkaan.

    Aika monta mutkaa oli ennenkuin pääsin perille, taidat tietääkin..

    Alunperin piti tulla Altasta suoraan takaisin, mutta sitten päätinkin kiertää vähän enemmän.

    En tiedä lähdenkö vielä käymään Lapissa tänä keväänä; mutta jotain pitää nyt alkaa keksiä..

    Kiitos Eko!!

    VastaaPoista
  3. Mahtavia kuvia, ihania katsoa isoina, tunnelmat ovat valtavan upeat! Nämä ovat niitä kuvia (niin kuin kuvasi hyvin usein), joiden kohdalla ei sanat oikein riitä (mahtavia, hienoja, upeita), pitäisi olla omat sanat tälläisille kuville...

    VastaaPoista
  4. Aivan mykistäviä kuvia. Mukavaa, että laitoit näytille edes yhden revontulikuvan. Isossa koossa noihin kuviin voi suorastaan sukeltaa :)

    VastaaPoista
  5. Lahetan heti linkin tasta eraalle liiketuttavalleni. Han on lahdossa Suomen Lappiin viikonlopuksi taman kuun lopulla ja odottaa sita innostuneena. Varmaan han tulee pitamaan naista kuvista. Kerronpa mita han sanoo minulle jos sanoo jotakin!
    Tekstia han ei kuitenkaan tule ymmartamaan...

    VastaaPoista
  6. Todella upeita kuvia. Mieleeni jäi tietenkin revontulikuva ja laivakuva. Ovat tosi hienoja!!

    VastaaPoista